Anonyymi kansalainen, joka koittaa elää omaa elämäänsä. Mulla on asunto pääkaupaunkiseudulta, mulla on koira, mulla on mielenkiinnon kohteita, mä harrastan, mulla on mielipiteitä, Haluaisin elämältä vielä paljon, nyt kolmekymppisenä koen, että on viimenen hetki tehdä asioille jotain -jos siis haluaa oikeasti menestyä,menestyksen määrittely onkin jo vaikeampaa, mutta mulla on siihen monta ajatusta, jotka varmasti aukenevat. Kukaan teistä ei arvaisi vaikka vartin keskustelun jälkeen, että mulla on mennyt viimeset 15-vuotta enemmän ja vähemmän huumeiden kanssa ja halunnut lopettaa siitä suurimman osan ajasta. Kaksoiselämäni, niin rakas - niin raskas... Esitelkäämme siis HÄNET:

MS. BLACK

On nähnyt paljon, kokenut ehkä liikaa. On tehnyt pahaa ihmisille, vienyt teidän omaisuutta ja tuhlannut verorahanne. On ollut sairaissa/väärissä parisuhteissa, on halunnut kuolla. Ei näe valoa tunnelin päässä, joten päihde on vaihtunut vain toiseen "lopettaessa". On masentunut ja yksinäinen. Ei välitä kenestäkään - onhan ihmiset pahoja, joten aivan sama. Mennyt laitoksesta toiseen ja usein jopa viihtynyt. Paljon pahoja ajatuksia; muista ja omasta itsestään. Nauraa vain räkäsesti kaikelle hyvälle ja yrittämiselle.


Näiden taistelua käyn päivittäin, olen hyvä, olen paha. Tahdon, mutta miten muka pystyn. Jos saisin käyttöön sen mikä "MÄ" olen, tie selkiintyisi. Ken hän oikeastaan on, BLACK, kaikesta syntynyt yhdistelmä selvitymismalleja, ajatuksia omasta mitättömyydestä. Se millä jaksan päivästä toiseen; VIHALLA. Miten siis päästää irti, onhan maailma kuitenkin armoton paikka!?!